"Ålänningens sång" ('Song of the Ålander') is the official regional anthem of Åland, an autonomous Swedish-speaking province of Finland. Adopted in 1922, the anthem's lyrics were written by John Grandell, and the music was composed by Johan Fridolf Hagfors. The song was first performed during the song festival in Mariehamn 1922. In Åland, the song is mostly sung on Midsummer's Eve and on Åland's Autonomy Day on 9 June. The song originally had four verses, but the third verse has been omitted for a long time when the song is sung and often when it appears in print.
Landet med tusende öar och skär,
danat ur havsvågors sköte.
Åland, vårt Åland, vår hembygd det är.
Dig går vår längtan till möte!
Forngravars kummel i hängbjörkars skygd
tälja din tusenårs saga.
Aldrig förgäta vi fädernas bygd,
𝄆 vart vi i fjärrled än draga. 𝄇
Skönt är vårt Åland när fjärdar och sund
blåna i vårljusa dagar,
ljuvt är att vandra i skog och i lund,
i strändernas blommande hagar.
Midsommarstången mot aftonröd sky
reses av villiga händer,
ytterst i utskärens fiskareby
𝄆 ungdomen vårdkasar tänder. 𝄇
Skönt är vårt Åland när vågsvallet yr
högt mot de mäktiga stupen
när under stjärnhimlen kyrkfolket styr
över de islagda djupen.
Ryter än stormen, i stugornas ro
spinnrocken sjunger sin visa
minnet av barndomens hägnande bo
𝄆 sönerna lyckligast prisa. 𝄇
Aldrig har åländska kvinnor och män
svikit sin stam och dess ära;
ofärd oss hotat, men segervisst än
frihetens arvsrätt vi bära.
Högt skall det klinga, vårt svenska språk,
tala med manande stämma,
lysa vår väg som en flammande båk,
𝄆 visa var vi äro hemma. 𝄇
Tuhannen saaren ja luodon maa,
Syntynyt syvältä aaltojen alta
Meidän Ahvenanmaa, kotimme se on
Me kaipaamme tavata.
Muinaisia hautoja koivujen alla
Kertoo tuhannen vuoden historiastamme
Emme koskaan unohda isiemme maata
𝄆 Ei ole väliä minne menemme. 𝄇
Ihana on Ahvenanmaamme lahdilla ja salmilla
Tule siniseksi kevään kirkkaina päivinä
On ihana vaeltaa metsässä ja lehdessä
Ranniememme kukkaisilla pelloilla.
Juhannusauvasta illan punaiselle taivaalle
Nostetaan halukkailla käsillä
Kauimpana kalastajakylässä
𝄆 Nuoret sytyttävät majakat. 𝄇
Ihana on Ahvenanmaamme, kun aaltojen vaahto
pyörii mahtavaa jyrää vasten
Kun kirkon ihmiset ohjaavat tähtien alle
Meren jäisten syvyyksien yli.
Jopa myrskyn pauhuessa mökkien rauhassa
Pyörivän pyörän laulu lauletaan
Muisto rakastavasta lapsuudesta on
𝄆 Pojat ylistivät onnellisesti. 𝄇
Älä koskaan ole Ahvenanmaan naisia ja miehiä
Heittäkää heimonsa kunnia alas
Sodankäynti uhkasi meitä, mutta voitollisesti
Meillä on vapauden perintö.
Äänekkäästi se kuulostaa, ruotsin kielemme
Kutsuvalla äänellä puhuttu
Valaise polkumme kuin liekkien merkintä
𝄆 Näytä meille, mihin kuulumme. 𝄇
Land of thousand islands and skerries
Born from deep beneath the waves,
Åland, our Åland, our home it is
Thee we long to meet.
Ancient graves beneath the birches
Tell of our thousand-year history,
Our forebears' land we shall never forget
𝄆 No matter whither we will get. 𝄇
Lovely is our Åland when straits and bays
Become blue in the bright spring days,
'Tis delightful to wander in forest and grove
In flowered fields of our shores and cove.
Midsummer pole to evening red sky
By willing hands raised high,
In skerry village far and about
𝄆 Lit are beacons by the young scout. 𝄇
Lovely is our Åland when froths of waves
Whirl 'gainst mighty precipice blades,
When the church folks steer beneath the stars
Over the icy depths of waters.
Even when storms in cottages' peace roar
The airs of spinning wheels soar,
In memory of loving childhood
𝄆 Thy children in gleeful praise stood. 𝄇
Never have Ålandic women and men
Let down the worth of their nation,
Warfare threatened us, yet gloriously
Freedom's heritage we carry.
Let our Swedish language be ablare
Spoken with voice urging and yare,
Like a buoy of flames may our path prolong
𝄆 To show us where we belong. 𝄇